Toinen lomapäivä ja sen kunniaksi ostin tämmöisen syyssyrikän:

Pitäisi olla ns. perhoskasvi mutta yhtään perhosta en siinä kyllä ole havainnut :) mutta muita "eliöitä" kylläkin. Saapi nähdä säilyykö tämä sitten talven yli kun pitäisi olla vähän talvenarka. Hyvälle se kyllä tuoksuu mutta ei vaan näy niitä perhosia. Taitaa kuumuus vaivata niitäkin. Koiruus on näillä ilmoilla tuskissaan. Kohta kyllä kaivan trimmikoneen esille ja ajan turkin "alas". Kamalaa katsoa kun toisella on ihan hirveän kuuma.

Uimassa ollaan "partanaamaa" käytetty mutta se on vaan hetken helpotus. Lenkkeily on sitten jäänytkin ihan minimaaliseen ... tänäänkin käytiin vasta yhdeksältä illalla ja vaikka minusta ilma tuntui ihan sopivalta niin kyllä  hetken "tarpomisen" jälkeen toisella taas "kieli oli poskella" :( Mutta joka tapauksessa ihanaa kun on taas loma johan sitä on taas vuosi odotettukkin :) jotenkin vaan kamalaa kun ei ihmisen elämässä ole muuta kuin se loman odotus ... että kerran vuodessa pääsee vähän pidemmälle lomalle sitä sitten odottaa aina kuin kuuta nousevaa vuodesta toiseen :)

Tämmöisiä ne ovat ne meidän sängyn alla olevat pölykoirat :)

Pitäis kai vissiin joskus taas siivotakkin.

Eli tässä tämä VUODEN KASVI tittelin saavuttanut amppelitomaatti! Eipä enää tarvitse ihmetellä, mihin ne tomaatit häviävät. Tässä syy ... itse teossa yllätettynä. Tomaattivaras on saatu kiinni. Olenkin aina ihmetellyt, että mitä sillä tarkoitetaan, että kun tomaatissa kasvaa varkaita ... tätäkö se nyt sitten on? Ilman tätä varasta varmaan olisi saatu se 800 kappaletta tomaatteja ... tai sitten ei

ettäpä sitten oli kiva yllätys aamulla kun rapsuttelin koiraa kaulan alta. Ihmettelin, että mikäs kokkara sillä onmpi kaulassa ja se oli PUNKKI   Voi YÖK ja YÖK! Että mä vihaan tommosia pikku ötököitä. Ja ei siinä kaikki nyt se on mun asunnossa jossain "vapaana". Kävi nimittäin niin, että kun sain sen koiran kaulasta irti niin ne punkkipihdit tipahtivat kädestäni lattialle ja se oli HÄVINNYT! Mistään en sitä löytänyt ja nyt se tietenkin vaanii mua siellä sisällä. No otinpa sitten imurinkin esille ja imuroin keittiön lattian minne se tipahti. Ällöttävää ... että mä inhoon noita pikku ötököitä. Myöhästyin töistäkin kun oli tätä ihanaa "punkkipuuhaa" aamulla. Mitenkä sitä voi nukkuakkaan kun tuntuu, että se HYÖKKÄÄ jostain yöllä kimppuun. Minäkö ötökkäkammoinen .... JUUUUU! Mutta koitetaan kestää ja toivotaan, että imuri olisi imaissut sen kitaansa.